Muutama viikko vielä odotellaan edellisten asukkaiden muuttoa uuteen kotiin. Sitten minun on aika astua tähän porraskäytävään ihan asukkaana. Ihastuin tähän talovanhukseen, historialliseen suojelukohteeseen ensisilmäyksellä jo puolitoista vuotta sitten. Asunto ostettiin vuokrattuna ja aluksi se sai olla meidänkin omistuksessa vielä hyvien vuokralaistemme koti.
Nyt on kuitenkin tulossa se hetki, että saan tämän asunnon omaan käyttööni. Tilanteet ja tarpeet muuttuvat ja nyt totesimme, että olipa hyvä, kun silloin ostimme tämän asunnon. Välillä on ollut toisenlaisiakin ajatuksia, kun rahoja on laskettu...
Minulla on toinenkin koti mieheni luona. Täällä on kuitenkin minun pesäni, jossa tarkoitus oikeasti elää, olla, kutsua ystäviä, kokata, musisoida…nukkua ja herätä aamuisin ihmettelemään maailman menoa.
Olemme mieheni kanssa haalineet tänne jo tavaraa ja huonekaluja niin, että tämä yhteinen kotimme näyttää jo siltä, että täällä on enemmän kuin yhden kodin tavarat.
Isännän vaaleanpunainen kausi on kuulemma ohi - jos sitä on koskaan ollutkaan. Siksi 1800- luvun lopulta olevat sohvavanhukset, jotka verhoilutettiin, pääsevät nyt sitten melkein yhtä vanhojen seinien sisälle.
