Makuuhuoneen sisustusta

 En tiedä olenko aiemmin törmännyt yhtä isoon makuuhuoneeseen kuin tässä asunnossa. Ja kun huone on korkea, mikä tilan tuntu!

Laitoin tänne aluksi kauniit, keltaiset ikkunaverhot, mutta huomasin, että kevät tulee kohinalla ja valo lisääntyy. Siksi oli hommattava pimentävät verhot.

Koska ikkunoissa ei ole kaihtimia, eikä tule - sen verran kauniit ovat nämä ikkunat - ei verho pimennä huonetta täysin. Mutta auttaa kuitenkin.

Kovin vaaleanharmaa tuli sisustuksesta, jopa hieman yksitoikkoinen. Keltainen tyyny taisi jäädä ainoaksi väripilkuksi. No, edes se.

Toisaalta valkoinen väri tuo valoisan tunnelman. 

Kustavilainen sohvapenkki on ns. ykköskodista. Samoin pienet yöpöydät sekä korkeampi pieni pöytä ikkunan alla.

Pyykkikone hurisee. Jotenkin niin upeaa kun täällä on yhtä aikaa toimivan modernia ja menneen ajan tuntua. ❤️

Fiilistelyä

 Vihdoin täällä voi jo hengähtää ja nautiskella.

Olen tehnyt ihania löytöjä Torista ja kirpparilta. Eräs ihaninpia oli nostalginen seinävaate, jossa on kaunis järvenrantamaisema. Se löysi paikkansa sermi yläosasta. Sermin olin jo aiemmin verhoillut roosan värisellä kankaalla.

Mitään ei puutu myöskään tuosta isosta seinäkellosta. 

Nostalgiaa ja romantiikkaa ei puutu tästä asunnosta. Välillä pitää pidätellä itseään, ettei mene ihan överiksi. Ei siinäkään muuta vikaa ole, kuin se, että övereihin kyllästyy äkkiä.

Mutta nyt on ihana kutoa sukkaa ja kuunnella musiikkia.

Ulkona on koiranilma, siksipä on vallan ihanaa olla täällä laiskasti kotikissana.

Verhon takaa

 Aika on mennyt todella nopeasti sisustaessa tätä uutta soppea.

Aika ihana soppi tästä tulikin. 

Vaaleanpunaista en ole vältellyt, onhan minulla ihan lupa tehdä tästä naisellinen koti.

Eilen sain ripustaa keittiön ja olohuoneen väliin verhot, jotka ihana ystäväni ompeli. Voi miten hän olikaan tehnyt täydellistä työtä, alareunoihin ommellut pussukat, joissa oli painot. Silittänytkin verhot valmiiksi.

Verhotanko vain jouduttiin venyttämään niin pitkäksi, että se taipui notkolle keskeltä ja niin täydellisen pituiset verhot laahaavat siksi keskeltä nyt maassa.

Ehkäpä vain taitan nyt verhoja yläreunasta nipsuihin ja ehkä mieheni keksii jonkin ratkaisun, jolla verhotanko saataisiin jämäkäksi.

Aivan itse sain netin toimimaan täällä asunnossa. Olin tyytyväinen. Samoin telkkari alkoi pelittää kun hain pidemmän antennijohdon.  Kaapelista kanavat tulivat ihan etsimättä.

Olohuoneen seinässä on oli laikkuja, jotka olivat jääneet entisten asukkaiden taulujen kohdalle. Ratkaisin ainakin aluksi asian hakemalla suurensuuren taulupohjan. Pohjustin sen gessolla ja maalasin kehykset.

Taulun on tarkoitus olla vieraskirja. Eli en tiedä yhtään, millainen siitä lopulta tulee, kun ystävät ovat laittaneet siihen oman puumerkkinsä.

Pikainen päivitys muuttotouhujen lomasta

 Aika kivalta alkaa pikku hiljaa näyttää.😍

Miten olenkaan ihastunut noihin ikkunoihin! Ja ikkunalaudat saavat mielikuvituksen valloilleen. Tekisi mieli koko ajan muuttaa "asetelmaa" jonka niihin voi loihtia kuin taideteoksen. 

Maisema ikkunan takana oli kovin talvinen, mutta nyt ulkona on liukasta ja märkää. 

Mummolalomalaiset ovat meillä, joten se rajoittaa nyt sisustusprojektia, mutta paljon on jo saatu aikaan. 

Muutto

 

Ennätin napata kuvat tyhjistä huoneista ennen muuttotouhuja. En tiedä välittyykö kuvasta huonekorkeus, mutta tilan tuntu ainakin. Kyseessähän on iso kaksio.

Kaikki asunnossa oli todella hyvässä kunnossa. Erityisesti ihmettelin, kuinka lattiat olivat säilyneet niin uudenveroisina. Muutenkin oli ihana astua puhtaaseen asuntoon. ❤️

Olen nukkunut täällä nyt pari yötä vähän pidemmässä, 140 cm leveässä sängyssä olohuoneen puolella. Nyt olimme täällä ensimmäistä yötä yhdessä mieheni kanssa. Odottelemme uutta parisänkyä makuuhuoneeseen. 

On tuotu jo monta lastia tavaraa ystävien isolla pakettiautolla ja heidän, sekä vanhempieni avustuksella. Tavaroiden siirto menikin sukkelasti ja hyvässä hengessä, huumoria unohtamatta.

Tavaroille on pitänyt yrittää nopeasti keksiä looginen säilytyspaikka, ettei tarvitsisi aivan heti uudelleen siirrellä.

Kaappitilaa täällä on runsaasti. Melkein toivoisi etteivät ne aivan täyttyisi. Olen niin kaivannut tyhjiä hyllyjä ja väljää tavaroiden sijoittelua.

Kuinka onkaan mukava järjestää tavaraa ja sisustaa. Aika hyvin kaikelle etukäteen tänne hommatulle on löytynyt sopivaa paikka.

Muuttoa odotellessa

 

Muutama viikko vielä odotellaan edellisten asukkaiden muuttoa uuteen kotiin. Sitten minun on aika astua tähän porraskäytävään ihan asukkaana. Ihastuin tähän talovanhukseen, historialliseen suojelukohteeseen ensisilmäyksellä jo puolitoista vuotta sitten. Asunto ostettiin vuokrattuna ja aluksi se sai olla meidänkin omistuksessa vielä hyvien vuokralaistemme koti.

Nyt on kuitenkin tulossa se hetki, että saan tämän asunnon omaan käyttööni. Tilanteet ja tarpeet muuttuvat ja nyt totesimme, että olipa hyvä, kun silloin ostimme tämän asunnon. Välillä on ollut toisenlaisiakin ajatuksia, kun rahoja on laskettu...

Minulla on toinenkin koti mieheni luona. Täällä on kuitenkin minun pesäni, jossa tarkoitus oikeasti elää, olla, kutsua ystäviä, kokata, musisoida…nukkua ja herätä aamuisin ihmettelemään maailman menoa.

Olemme mieheni kanssa haalineet tänne jo tavaraa ja huonekaluja niin, että tämä yhteinen kotimme näyttää jo siltä, että täällä on enemmän kuin yhden kodin tavarat.

Isännän vaaleanpunainen kausi on kuulemma ohi - jos sitä on koskaan ollutkaan. Siksi 1800- luvun lopulta olevat sohvavanhukset, jotka verhoilutettiin, pääsevät nyt sitten melkein yhtä vanhojen seinien sisälle.